:-)

Katsoin äsken telkkaria omassa huoneessa (ylin eli 3. kerros) ja jalassa kotipöksyt. Ovikello soi, arvasin että postimies se siellä odottelee ja hyppäsin sängystä pois, nappasin farkut ja vaihdoin ne kirjaimellisesti lennossa portaissa ja hypin portaat alas yks jalka puntissa ja toinen vielä ulkona. Tömistelin mahdollisimman kovaa että posteljooni tietää että joku kotona eikä lähde pakoon. En suostu (vielä) ottamaan sitä riskiä että avaan oven höntsyissä ja takana olisikin joku hottis nuori brittipostimies. Tällä kertaa siellä oli kyllä taas vähän vanhempi mies, mutta mitäpä pienistä. Btw, en voi olla ainoo kenen allekirjotus siinä niiden masiinassa näyttää aina ihan pelkältä sotkulta? No, sainpahan farkut vaihdettua sillä kohta kävelen meidän naapuruston high streetille ja piipahdan Bootsissa, sillä täällä kädet ja huulet tuntuu kuivuvan 100x nopeammin kuin Suomessa. Tarvisin myös jotain tähän nuhaan joka mulla on ollut jo kohta tän koko ensimmäisen viikon.

Toissapäivänä tapasin kahvin merkeissä yhtä hollantilaista au pairia, joka on ollut täällä syyskuusta lähtien ja asuu melkein samalla kadulla. Vaikutti ihan mukavalta ja eilen nähtiin uudestaan, tällä kertaa hän näytti miten bussi toimii ja kierrettiin vähän keskustassa! Piti nähdä samalla myös yhtä saksalaista au pairia mutta hän ei ikinä saapunut paikalla, vaikka sanoi olevansa matkalla. No, lauantaina mennään kuulemma jollain isommalla auppariporukalla leffaan joten ehkäpä silloin sitten.
Eilen bussissa takaisin päin tullessa saatiin vähän actionia elämään, kun bussi yhtäkkiä löi jarrut pohjaan ja yksi naikkonen lensi hienossa kaaressa käytävälle. Siinä kuski sitten huuteli että onko kaikki okei, saiko joku rekkarin, koska kuulemma joku auto oli kaahannut suoraan punaisia päin bussin eteen. Kuski ehti soittaa poliiseillekin jotka lähti jo sen auton peräänja otti se parin matkustajan numerot sun muut ylös jotta ne voi todistaa kuskin puolesta! Ja mun vieressä istuva mies kyseli koko matkan että mahdunko varmasti istumaan kun hänen pieni salkkunsa oli ehkä sentin mun puolella :-D Selvittiin kuitenkin kotiin ja nyt osaan sitten yksinkin mennä keskustaan asti, jee.

Nyt suuntana on kuitenkin Boots, toivottavasti en eksy matkalla vaikka sinne kävelyohjeet on kirjaimellisesti vain että talolta vasemmalle ja sitten oikealle ja kävelen suoraan ja oon perillä. :-D

alive and well

Englanissa ollaan, täällä on ihanaa ja työt ei tunnu töiltä.

Saavuin tänne lauantai-iltana monen mutkan kautta, sillä molemmat mun lennoista oli myöhässä. Ensin ei päästy Helsingissä ilmaan kovan tuulen takia ja jouduttiin istumaan koneessa tunti. Päästiin kuitenkin sitten lähtemään, mutta vähän ennen Lontoota jouduttiin kiertelemään ilmassa ympyrää kun ei saatu laskeutumislupaa kun taas tuuli ja kovaa. Laskeuduttiin lopulta pari tuntia myöhässä, mutta onneksi mulla oli muutenkin 7h aikaa vaihtaa konetta, niin ei haitannut ollenkaan. Lontoosta lennon Newcastleen piti lähteä 15:50, mutta joskus kahden maissa sen tilalle ilmestyi teksti "Delayed to 17:15." Samaan aikaan ilmestyi sama teksti melkein jokaisen lennon kohdalle ja neljä lentoa peruttiin kokonaan. Ainoat lennot mitkä lähti ajallaan oli Amerikan suuntaan meneviä ja olisin mielelläni hypännyt siihen San Franciscoon menevään..

Päästiin kuitenkin sitten viiden maissa lähtemään ja kuudelta olin jo Newcastlessa, mutta mun laukku tuli melkein viimesten joukossa joten siinä meni hetki aikaa. Koko perhe oli vastassa ja tänne uuteen kotiin päästyä sain pikakierroksen talosta ja uuden bestiksen näiden Scoobysta eli Scoobs, Scooby Doobs, Scooby Doo Doo.. Ihana otus ja melkein samaa rotua oman koiran kanssa mikä on ihan mahtavaa!

Tuun hyvin toimeen kaikkien kanssa, eli konkkaronkkaan kuuluu siis hostäiti S ja hostisä L, tytöt I 5v ja E 10v ja pojat W 7v ja O 11v. Mulle tarjotaan koko ajan viiniä, mutta useimmiten oon kuitenkin kieltäytynyt kun ei ihan kuulu mun lempparijuomiin.

Mulla on niin vähän töitä täällä, että tuntuu ihan hullulta verrattuna Pariisin työtaakkaan. Täällä herään aamulla vähän ennen puol 7, laitan murot ja kulhot pöytään ja kerään ne sitten pois. Sitten katon että kaikki saa vaatteet päälle, jonka jälkeen vanhemmat vie lapset kouluun ja mä oon off siihen asti, kun lapset tulee koulusta eli mun ei edes tarvii hakea niitä?! Aamusin vien sitten kanssa koiran lenkille, mutta se ei haittaa ollenkaan. Täällä käy siivooja, eli se ei kuulu kuulemma mun hommiin. Tänään silitin muutaman hassun paidan ja housut ja nyt sain kuulla että no ei sun nyt niitä kaikkia olis tarvinnu silittää, kyllä me itekin! Mulle tehdään ruoka nenän eteen, tarjotaan kaikkea koko ajan ja kysytään että enkö varmasti halua sitä viiniä, tai kaljaa, tai lisää teetä..

Kuvia laitan sitten myöhemmin kunhan saan raahattua kameran jonnekin mukaan! Mutta siis tiivistettynä täällä on ihanaa, Pariisi häviää kyllä Newcastlelle 10-0.

update

Suomessa oltu nyt pari viikkoa ja lähtö Englantiin on kirjaimellisesti ihan just kohta. Sain muutaman lisäpäivän Suomessa löhöilyä varten, sillä lähtöpäivä siirtyi lauantaille keskiviikon sijasta, koska katselemani lennon hinta tuplaantui. Onneksi tämä sopi tulevalle hostperheelle paremmin kuin hyvin, sillä nyt kaikki pääsevät sitten kentälle vastaan :)

Ihan hullua, että lauantaina oon Englannissa. Mun lento lähtee Helsingistä Lontooseen aamulla kello 7:45, eli saan jo yöllä lähteä täältä Tampereelta raahautuun kentälle. Heathrowlla mun pitää tappaa aikaa melkein 7 tuntia, jonka jälkeen lentelen sitten Newcastleen. Perheen tapaaminen jännittää tietysti vähän, mutta oon kuullut vaan hyvää niistä niiden edelliseltä au pairilta, joka totesikin että oon onnekas kun pääsen niiden luo asumaan :-) Eikä kyllä tunnu yhtään, että olisin menossa töihin. Kysyin edelliseltä au pairilta millaisia sen päivät yleensä oli, ja kuulemma auttaa vain aamuisin aamupalapöydässä, vie vähän koiraa ulos ja kun lapset tulee koulusta niin viettää aikaa niiden kanssa?! Toki todellisuus voi olla aivan eri, mutta jos vertaa tulevaa työmäärää siihen mitä mulla Pariisissa oli niin sehän on sama kuin olisin lomalla!

Blogia en hirveästi Pariisista päivitellyt, taisin kirjoittaa huimat 2 postausta. Syyksi voisin sanoa sen, että ihan siitä asti kun sain tietää pääseväni au pairiksi Englantiin, on pääpaino kaikessa ollut juuri siinä Englannissa. Pariisi oli vaan välietappi ja sen huomasin jo siitä kun kamerakin jäi hyllyyn pölyttymään suurimmaksi osaksi aikaa. :-D

 Eli Englanti täältä tullaan, toivottavasti oot kiva!

my hoods (kind of)

Viime viikon keskiviikko oli päivä, jolloin mikään ei sujunut, joten vapaalle päästyäni nappasin vihdoin kameran mukaan ja suuntasin kuvaamaan vähän mun lähiympäristöä.
Lähiympäristöllä tarkoitan siis sitä, että kävelin ensin väärään suuntaan koska luulin että olin menossa metrolinja numero 8 pysäkille, koska kävelen sinne joka päivä. Sinne päästyäni tajusin että hah, ihan väärässä paikassa. Sitten kävelin takaisinja vielä vähän kauemmas ja päädyin kuvaamaan Seinen rantaa ja Eiffeliä kymmenestä eri suunnasta, koska miksei?

Samalla reissulla löysin ihan vahingossa myös sen sillan Inceptionista, sekä ihastelin varmaan 10 minuuttia (jäätävän kylmässä ilmassa) joutsenia, jotka bongasin joen rannalta.

PS. 29 päivää Englantin ja sen kunniaksi lähetin tänään yliopistohakemuksen samaiseen maahan. Apua.

je ne parle pas français

Neljä päivää au pairina olon autuutta takana ja kuukausi vielä tätä työtä Pariisissa jäljellä. Kaikki mennyt ihan hyvin, tietysti pari kömmähdystä on sattunut (esim. kun jätin ekana päivänä avaimet oveen, heh), mutta niitä nyt tuppaa tulemaan kun kaikki on vielä ihan uutta. Tiivistettynä työ on ihan mukavaa (paitsi lakanoiden silitys, siis ihan tuskaa?!), lapset mahtavia ja kaupunki tietysti yhtä ihana kuin ennenkin, vaikka en olekaan vielä muualla tähän mennessä seikkaillut kuin oma kämppä-hostien koti-metrot-koulu välillä, plus tietysti parasta ystävääni Tuomasta moikkaamassa! Se tosin asuu kahden metrovaihdon päässä, eli matkaan menee minimissään se puoli tuntia, mutta mikäs siinä, metroilu on parasta. 

Ensimmäisenä päivänä onnistuin hukkaamaan mun Suomen sim-kortin jonnekin mun kämpän lattialle, sitä yritin kontaten ettiä varmaan kaks päivää mutta ehei, ei näy missään. Onneksi mulla oli mun vanha puhelin mukana, johon tunkasin Ranskan simin ja nyt joudun vanhalla menemään, sitä saa ladata päivän jos toisenkin jotta se varmasti pysyy hengissä just ja just sen verran että navigoin itteni paikasta a paikkaan b. Mutta se akkuhan ei sitten ehtinyt latautua ennen kuin mun piti lähteä hakemaan poikia ekaa kertaa koulusta, eli minäpäs sitten lähdin kahden simkortittoman kännykän kanssa metrolla seikkailemaan koulua kohti, metroilla menin väärään suuntaan kerran jos toisenkin koska olin niin stressissä kuin olla ja voi. Löysin kuitenkin ihmeen kaupalla perille melkein ajoissa ja nappasin pojat mukaan ja päästin lopulta kotiinkin. En tiiä miten, koska mun suuntavaisto on olematon. Mutta päästiinpä kuitenkin. Tämän koulufiaskon jälkeen käytin navigointia tyyliin siihenkin, että kävelin sata metriä omalta kämpältä hostien kotiin.. Nyt osaan jo kävellä lähimmälle metroasemalle ilman apuja, hyvä minä! 

Ja koska en jaksa kantaa mun tuhannen kilon järkälekameraani mukana, on mulla tuolla ulkona kulkiessani laukussa myös simkortiton iPhonenin jolla napsin kuvia. Eli suomeksi sanottuna oon sellanen laukkuvarkaan unelma, tosin kuljen tyyliin laukku vaatteiden alla jotta näyttäisin niin turistilta kuin mahdollista.

Olen onnistunut neljän päivän aikana tuhlaamaan hurjat 13 euroa metrolippuihin. Oottakaa vaan kun saan aikaseks lähteä tohon 300 metrin päässä sijaitsevaan ostariin, jossa on kuulemma yli sata kauppaa sekä tietysti kaikkein tärkein eli Marks & Spencer!! Musta tuntuu että mun palkat tulee hupenemaan enemmänkin ruokaan kuin vaatteisiin. Ja tämähän kävi toteen, kirjoittelin postauksen nimittäin eilen ja tänään kävin sitten shoppailemassa ihanassa Marks & Spencerissä. Rahaa meni liikaa.

Kasasin taas tälläiset tylsät kännykkäkuvakollaasit mun puuhaluista täällä. Nää on niiiin vaivattomia tehdä ja korvaa tarpeeksi hyvin sen faktan että kunnon kameralla olen kuvia ottanut täällä ehkä neljä. Mutta no worries, kylllä niitä "oikeita" kuvia kans tulee jossain vaiheessa. Toivottavasti. 

1. Viime viikon perjantaina vanhassa tutussa T2:ssa. Kello oli ehkä 9 aamulla ja edellisiltana olin saapunut puoli yhdentoista maissa Suomeen, eli tunnelma oli korkealla. 2. Väsymyksen korvasi kivat maisemat ja tyhjä rivi koneessa. 3. Suklaat, pastillit ja X on synttärilahja kaverilta ja lehdet pakolliset "oon nyt kentällä eli ostan lehden" -ostokset. 4. Kotikatua, Eiffel näkyy siellä kadun päässä just ja just. Tuli semmonen "oho, mähän oon Pariisissa"-fiilis kun lähdin Tuomaksella ekana iltana ja katoin vasemmalle ja Eiffel välkkyi siellä iltavaloineen. Ihan jees. 

1. Tuomashan se siinä ja niiden kotikatu, jossa itsekin vietin kesällä kolme viikkoa. Voisin muuttaa sinne vaikka nyt heti. 2. Illanviettoa Tuomaksen kanssa mun miniasunnossani. 3. Maailman paras paikka eli Pariisin metro. 4. Mun vaihtoasemani (mun kielellä "motte piki" vaikka eihän sitä noin lausuta, mutta auttaa mua muistaan paremmin). Eli jos haluun kouluun tai keskustaan tai ihan minne vaan niin jään tällä pois ja vaihdan johonkin kivempaan linjaan, esim. linja nro 6 on kova sana koska menee maan päällä hetken ja näkyy Eiffel. 

1. Tämmöisissä maisemissa potkittiin palloa eilen. 2&3. Tän päivän seikkailuja, ensimmäisessä random katu jossain päin Pariisia ja toisessa Jardin du Luxembourg jonne päädyin ihan vahingossa. 4. Koko postauksen tärkein kuva eli mun M&S ostokset. Näihin meni se 30€, hullua, ens kerralla meen Lidliin. 

12 tuntia pariisiin

12 tunnin päästä olen Pariisissa, tai, luultavasti myöhemmin, kiitos ilmatilauudistusten.

Pikapäivitystä parista viime päivästä, oli meinaan sen verran hullua meininkiä että huh huh.

Keskiviikkoaamuna neljältä lähdettiin kaverin kanssa ajamaan Helsinkiin ja yhdeksältä Ruotsin aikaa laskeuduttiin Tukholmaan. Illalla mentiin kattomaan Ed Sheerania, pakko sanoa että IHAN HELVETIN LOISTAVA.  Yhden miehen show ja silti parempi kun mikään missä oon ollu (sori 1D).

Edin keikan jälkeen olin ollut hereillä melkein 40 tuntia ja olokin oli kiitettävästi sen mukainen. Kahdeksan tunnin unilla kuitenkin uuteen aamuun, päivä "shoppailtiin" eli suomeksi sanottuna löysin yhden paidan niinkin spesiaalista paikasta kuin Lindex, mutta hei, oli alennuksessa joten pakko ostaa. Syötiin myös buffetöverit kiinalaisessa ja kirjaimellisesti kierittiin sieltä ulos.

Helsinkiin saavuin muutama tunti eli puoli yhdentoista aikoihin. Nyt isällä yön yli ja aamulla erittäin  pirteänä aamukahdeksalta taksilla kohti Helsinki-Vantaata, koska mikään ei ole parempaa kuin lentää kolme kertaa kolmen päivän sisällä. 

Mutta tiivistettynä Tukholman reissu oli sen arvoinen ja jos vain on suinkin mahdollisuus nähdä ihanaihanaihana Ed Sheeran livenä niin menkää! Parhaat pari tuntia ikinä, ja vaikka eka olinkin hieman epäileväinen istumapaikoista (nimim. aina kenttäpaikoilla ollut), niin yllätyin kyllä positiivisesti! Oli niiiin mahtavaa kun ei tarvinnut jonottaa sataa tuntia. Oltiin melkein vikoilla riveillä ja sieltä näki ihan tarpeeksi hyvin. Tuli kyllä mahtava fiilis kun näki ne kaikki muut ihmiset sieltä ylhäältä, parasta oli kuitenkin ehkä kameran taskulampulla areenan toiselle puolelle heiluttelu, aina sieltä joku väläytteli takaisin.

Mä tässä kiroon, kun Edin Pariisin pienempi keikka on loppuunmyyty. Muuten olisin juossut sinne pää kolmantena jalkana setelit kädessä heiluen.

pariisifiilistelyä

6 päivää Pariisiin. Neljän päästä kutsuu kuitenkin ensin Tukholma ja Ed Sheeran, jonka jälkeen käyn Helsingissä kääntymässä ja lennän aupparihommiin. Laskin, että mun lento Pariisiin lähtee 12 tunnin päästä siitä, kun laskeudun Helsinkiin Tukholmasta. Hullua. 

Fiilistelin Pariisia mun edellisten reissujen kuvilla ja panikoin siitä, että pakkaus on vasta ajatuksen tasolla.