meillä on koti

Tai no, ei sitä varmaan kodiksi voi vielä kutsua. Meidän makkareissa on sängyt ja työpyödät. Ja kattolamput. Ostoslistalta löytyy verhot, matot, tuolit ja pöytälamput. Ei se vielä varmaan hetkeen näytä tai tunnu kodilta, mutta ainakin meillä on nyt virallisesti osoite Lontoossa!

Mun ja Tuomaksen tavoitteenahan oli löytää kämppä viikossa, eli sinä aikana kun asutaan hostellissa. Stressilevelit oli viime viikolla huipussaan kun etsittiin päivät pitkät ilmoituksia netistä ja sitten soiteltiin näyttöjä. Tuntui, että kaikki oli joko a) vuokrattu jo b) "sorry, no students" tai c) tarvittiin brittiläinen takaaja, jollaista meillä ei ole. No, saatiin yks näyttö sovittua kahden makkarin asuntoon viime viikon perjantaille Walthamstow-nimiseen paikkaan Itä-Lontoossa. Paikalle kun päästiin niin ensinnäkään välittäjillä ei tuntunut olevan mitään hajua alueesta tai asunnostakaan. Sisällä kämpän nykyinen vuokralainen röhnötti sohvalla jalat levällään. Ja siellä haisi home. Ainoa hyvä asia oli vieressä oleva jätti-Tesco. Näin jälkikäteen ihmettelen että miks me edes mentiin sinne kun sieltä kesti 40 minuuttia meidän kouluille?! :D No, tyhmä oppii!

Lauantaina, kuten kaikkina edellisinäkin aamuina, hyökättiin heti sängystä koneille ja selaamaan uusia ilmoituksia. Tehokkuus oli tärkeää, koska hostellin wifi maksoi punnan tunnilta ja respasta sai aina uudet tunnusluvut. Huomattiin sitten samana päivänä tulleista ilmoituksista neljän makkarin opiskelijakämppä, jonka pystyi kuitenkin vuokraamaan huoneittain. Sijainti oli Lontoon mittapuilla lähes täydellinen, lähin asema ihan Zone 1 ja 2 rajalla ja matkaa meidän kouluihin 15 ja 25 min! Näyttö oli illemmalla, joten eikun tekstaria menemään ja saatiin kämpän osoite. Mentiin vähän riskillä paikan päälle, koska ilmoituksessa ei näkynyt kuin makuuhuoneiden kuvat eli ei mitään hajua miltä esim. keittiö näyttäis.. Asunnolla meitä odotti maailman mukavin välittäjä eikä keittiökään näyttänyt hassummalta! Meidän yllätykseksi asunto oli kahdessa kerroksessa, mikä oli ainakin itelle positiivinen juttu. Alakerrasta löytyi keittiö, isoin makkari eli entinen olohuone sekä parveke. Yläkerrassa oli kylppäri ja vessa, kaks double roomia eli ne mistä mä ja Tuomas oltiin kiinnostuneita ja sitten yks pienempi huone. Kaikissa huoneissa oli laminaattilattiat mikä näin suomalaisella oli melkeinpä ihan must :D

Muhun asunto kolahti melkein heti ja oli tosi hyvä fiilis, varsinkin kun välittäjä tiesi tosi hyvin alueesta ja asunnostakin. Tuomas tarvi hetken miettimisaikaa ja mentiinkin kävelylle naapurustoon ja lopulta hoputin meidät takas kämpille, koska olin varma että joku nappaa ne huoneet ennen meitä.. No, huoneet oli (tietysti) vielä vapaina koska oltiin oltu poissa ehkä 20min ja lähdettiinkin siitä toimistolle tekemään ns. varaussopparit. Tää kyseinen toimisto oli tosi joustava takaajien suhteen, heille kelpas ulkomaalainenkin takaaja kunhan pystyttiin todistaan että on varaa aina maksaa vuokra. Keräiltiin sitten eilen illalla raivolla kaiken maailman tiliotteita ja Kelan lappuja, ja onneks ne kelpas!

Eilen käytiin sitten allekirjoittamassa ne "kunnon" sopparit, maksettiin takuuvuokrat sun muut ja saatiin avaimet käteen! Näin myös vilaukselta meidän toisen tulevan kämppiksen, ihan mukavalta vaikutti. Toivon salaa että viimeisen huoneen vuokrais joku tyttö koska muuten tuun asumaan kolmen jätkän kanssa.. :D

Tässä kumminkin mun huone, johon olis tarkoitus muuttaa tän ja huomisen aikana!

14 päivää

Tasan kaks viikkoa lähtöön! Varattiin tänään Tuomaksen kanssa hostelli ekalle viikolle. Mestan nimi on Abercorn House Hostel ja vaikutti ainakin kuvien ja arvosteluiden perusteella ihan kelvolliselta paikalta. Sijaintikin on mukava, Hammersmithin metroasema on ihan muutaman minuutin kävelymatkan päässä! Päästään siis kätevästi ympäri Lontoota kämppää metsästäessä.. Stressaa nyt jo. Asuntolassa asuminen olis ollut niiiin paljon helpompaa mutta mun yliopiston asuntolat oli myös niin helvetin kalliita että en ees uskaltanut ajatella sitä mahdollisuutta.

Oon niin hidas pakkaan, että kohta pitäis varmaan alottaa. Tällä hetkellä kolme matkalaukkua ammottaa tyhjyyttään mun lattialla. Tosin yhteen niistä äiti heitti jo hammastahnan ja tuli ilmottamaan että autto mua pakkaamisessa. Kiitti. Pakkaaminen onkin melkein ainoo asia joka mun pitää enää Suomessa hoitaa, sosiaaliturvajutut hoidin jo kun palasin kesällä kotiin, opintolaina on saatu ja opintotuki pamahtaa tilille lokakuusta alkaen!

Lontoon päässä pitääkin hoitaa sitten pari "virallisempaa" asiaa, mm. hakea mun pankilta uudet käyttäjätunnukset, nimimerkillä onnistuin helmikuussa resetoimaan ne matkalla pankista kotiin ja en lopulta ikinä päässyt Lloydsin asiakaspalvelusta läpi. Enkä jaksanut käydä pankissa kun en niitä tunnuksia silloin pahemmin tarvinnut, heh. Mun pitää myös ilmoittaa mun uusi kotiosoite pankkiin sitten kun sellainen löytyy. En nimittäin halua että mun tiliotteet tipahtaa ex-hostien postiluukusta kuukausittain :D Asumislisääkin pitää hakee sitten kun tiedetään ne asumismenot!

uudet tuulet

Heippa hei, elossa ollaan! Aupparoinnin tosiaan taputtelin kasaan jo parisen kuukautta sitten ja Newcastlesta jäi hyvät muistot käteen ja ehkä pieni ikävä kaupunkia kohtaan, mutta bloggaaminen ei silloin maistunut. Päätin kuitenkin palata nyt aivan uudella innolla linjoille sillä meikäläinen muuttaa 9.9. Lontooseen!! Pääsin kuin pääsinkin yliopistoon ja syyskuun lopulla aloitan valokuvauksen opinnot London College of Communicationissa, joka taas on osa University of the Arts Londonia. Mukana muuttaa mun melkein-kuin-veli Tuomas ja kämppäähän (tai siis kahta huonetta) meillä ei vielä ole, mutta en osaa stressata. Oon vaan niin into piukeena tästä tulevasta muutosta että en osaa edes jännittää, vaikka oonkin elämäni aikana viettänyt Lontoossa huikeet päälle 24h viime huhtikuussa. Ehkä jännitys iskee sitten kun oikeesti tajuan että asuinpaikka vaihtuu Tampereesta Lontooseen, josta oon viimeiset 5 vuotta sanonut että joo, muutan sinne joskus. Joskus on kuitenkin ihan just nyt kohta, voinko alottaa pakkaamisen jo?

favourites from 2014

Tajusin eilen, että mun blogista ei pahemmin tule esille mun valokuvaustausta. Toki muutamia kuvia löytyy, mutta ne on kännykällä nopeasti otettuja. Melkein hävettää myöntää, että täällä olen vienyt kameran ulos talosta tasan kerran, vaikka oon täällä asunut kohta jo pari kuukautta. Syiksi voisin heittää vaikka kameran koon ja painon, se ei mahdu laukkuun ja olkapää ei kestä jos sitä kantaa koko päivän. Ulkona on ruman näköistä 90% ajasta, ei huvita kuvata harmaata peltoa, jolle on juuri satanut niin vettä kuin rakeitakin. Mutta todellisuudessa oon vaan niin laiska ottamaan itseäni niskasta kiinni ja raahamaan kameraa mukana.. Tätä harmitellessani menin kuitenkin viime

vuoden puolella ottamiani kuvia läpi ja kokosin niitä tähän postaukseen muutaman, jotta saisin esitellä niitä mun vähän parempia otoksia. Eli tässä siis viime vuoden lempparikuvat, olkaa hyvä!

first month

Kuukausi Englannissa asumista napsahti jo jonkin aikaa sitten täyteen ja aika on kyllä mennyt vähän liiankin nopeasti.  Kliseisesti voisin sanoa, että vasta eilenhän mä kulutin tunnin jos toisenkin etsien vapaata latauspistettä Heathrowlla, tai seikkailin ensimmäistä kertaa yksin kaupunkiin. Tai kun hermorauniona hipsin alakertaan ensimmäisenä työpäivänä, enkä oikein tiennyt missä kukin lapsi istuu ja mihin ne kulhot laittaisin. Nyt kaikki sujuu jo rutiinilla ja tiedän senkin, että kaikilla on omat lempilusikkansa ja osalla jopa varalempilusikat jos lemppari on koneessa. Osaan kulkea ympäri ja ämpäri naapurustoa ja yhden osan keskustastakin tunnen hyvin, vaikka en vielä olekaan hirveästi tutkiskellut muita paikkoja kuin sen ostoskadun, hups.

Laajennan hitaasti mutta rauhasti mun kaveripiiriä, tosin minkäs sille voi kun hollantibestis Lindsay asuu samassa naapurustossa ja on niin helppo lähteä yhdessä jonnekin kun voi vaan laittaa viestiä että nähdäänkö 15 min päästä. Muut aupparit asuvat joko toisella puolen kaupunkia tai sen ulkopuolella, joten niitä ei ihan tosta vain treffatakaan. Nyt tämän viikonlopun olinkin ihan kotirotta enkä poistunut talosta ollenkaan kun Lindsay käväisi Hollannissa, haha.

Mutta on mullakin joku reissu suunnitelmissa, nimittäin huhtikuussa lähden lähden viideksi päiväksi, yllätys, yllätys, Pariisiin!! Oon niin innoissani, Pariisia ei vaan voita mikään. Ensin suunnitelmissa oli viettää siellä vain pidennetty viikonloppu kummitädin ja Tuomaksen luona, mutta koska hostperhe lähtee sattumalta samaan aikaan lyhyelle lomalle niin pystynkin oleman vähän pidempään poissa. Visiitin tarkoituksena on yllättää äiti ja sisko jotka ovat silloin myös kummitädilläni kylässä ja nyt jo oon meinannut paljastaa asian äidille varmaan sata kertaa. Viimeksi eilen, kun Facetimessa meinasin kysyä että mitäs sitten tehdään Pariisissa. Tai kun kirjoitin postikorttia, jonka melkein lopetin sanoihin "nähdään huhtikuussa!" Nyt vaan pitäisi päättää kulutanko koko päivän matkustamiseen ja menen ensin junalla Lontooseen ja sieltä Eurostarilla Pariisiin, vai käytänkö enemmän rahaa ja reilusti vähemmän aikaa ottamalla suoran lennon täältä. 

Täällä on paistanut useampana päivänä aurinko ja se kyllä lämmittää ihan mukavasti (kunhan ei liiku mihinkään). Scooby näyttää mallia!

Aurinkoisen sään kunniaksi syötiin eilen Lindsayn kanssa puistossa. Istuttiin yli tunti ja juteltiin vaan, kun L:n hostpoitsu 2v nukkui tyytyväisenä rattaissa. 

Pari viikkoa sitten käytiin katsastamassa nykytaiteen keskus The Baltic, tykkäsin kovasti mutta en tajunnut ottaa kuvia ollenkaan.. Kulttuuriretken jälkeen käveltiin sunnuntaisin pystyssä olevan Quayside Marketin läpi ja päädyttiin ostamaan kuvassa näkyvät vohvelit. Oli niin hyviä että taidetaan mennä tänä viikonloppuna uudestaan :D

Uskollisena suomalaisena piti heti ottaa kuva kun oli Muumeja näkyvissä.

Käytiin tässä joskus myös vähän Newcastlea kauempana eli pikkukaupungissa nimeltä Cullercoats. Sinne pääsi kätevästi metrolla, aikaa kotiovelta  meni n. 50 minuuttia eli ei paha matka ollenkaan! Pakko mennä keväämmällä uudestaan, me valittiin aika kylmä päivä ja ulkona ei kauaa viitsinyt olla. 

Cullercoatsissa käytiin myös sieltä löytyvässä Blue Reef Aquariumissa. 

sisäpiireistä

Olin kirjoittamassa kuukausipostausta, mutta Facebook ilmoitti että mut oli lisätty uuteen auppariryhmään, josta löytyikin mun paras kamu täältä eli hollanti-L ja kaikki muutkin au pairit joita olen tavannut. Yksi näistä oli kirjoittanut sinne, että hänet ja muutama muu oli poistettu tästä toisesta ryhmästä jossa myös minä olin ollut, mutta deletointinappula oli näköjään osunut myös oman pärstän kohdalle. Tämä vähän ihmetytti, sillä en ollut sinne ikinä mitään kirjoittanut, seuraillut vaan mitä muut oli ehdotellut. En tosin myöskään reagoinut mihinkään, se vaan ei ole mun tapaista, tiedä häntä. Olisi tuntunut tyhmältä vastata jokaiseen viikonloppuehdotukseen että sori, on jo muuta menoa tai ei kiitos. Sivustaseuraajan silmin kuitenkin huimasin jo melkein heti ryhmään liittyessäni että sitä ylläpitää tietty joukko tyttöjä, joilla on jo omat juttunsa ja menonsa. He myös korostivat kovaan ääneen kuinka on tyhmää hengata samasta maasta tulleiden kanssa (vaikka heistä ainakin kaksi oli ranskalaisia..) ja pitäisi hakeutua vain ja ainostaan englantilaisten seuraan. Heitä myös närkästytti kovin jos ei vastattu edes "ei" heidän ehdotteluihin.

Loppupeleissä sain heistä jotenkin niin negatiivisen fiiliksen että sivuutin ryhmän kokonaan, mutta totta kai otin vähän itseeni kun mut siitä ryhmästä poistettiin, ehkä sieltä joskus olisi joku jotain mukavaakin ehdotellut. Toki olisin deletoimisen ymmärtänyt jos olisin siellä jotain häiriköinyt, mutta kun en niin tehnyt. Ja osa tytöistä oli kuulemma poistettu vain sen takia että ryhmän pääjehu ei heistä välittänyt.

No, nyt on meillä sitten oma ryhmä kivojen tyttöjen kesken. Hämmästyttää vaan sen toisen ryhmän käytös, porukka kuitenkin siitä sisäpiiriryhmästä 21+ ja meninki noinkin lapsellista. Ootteko muut huomanneet mitään tällästä? Löytyykö teiltä au pairien kesken omia ryhmiä vai hengataanko milloin kenenkin kanssa?

body clock is in the clouds so often guess it's high time

Kolmas viikko on lähtenyt hyvin käyntiin, vaikka viime viikolta alkaen osa lapsista onkin ollut ihan joka päivä pahalla päällä ja se on näkynyt koko talon ilmapiirissä, varsinkin meidän aikuisten ja vanhimman pojan ilmeet on luokkaa shut the fuck up. Tietokoneet sun muut oli osan viikonloppua kiellossa ja sama toistuu nyt ensi viikonloppunakin, koska kiukkuilu jatkui tämän viikon puolellekin. Viimeksi tänään aamulla vanhin tyttö (10v) itkuhuusi naurettavan pitkään, koska en laittanut hiuksia samalla lailla kuin hänen äitinsä. Mainittakoon vielä, että aiemmin aamulla ei halunnut mitään hiuksiin, sitten 5 minuuttia ennen lähtöä halusikin saparot, ne tehtyäni hän halusikin ne eri kohtaan päätä, sitten vaihdettiinkiin jo ponnariin ja sekin oli mukamas ihan väärin. Pliis, kertokaa, kuinka monta eri tapaa on laittaa ponnari?

Hollantikamua oon nähnyt nyt jo useampaan otteeseen ja ollaan käyty mm. shoppailemassa, museolla, kahvilla x100, leffassa, kävelyllä.. Lista jatkuu vaan ja on kyllä aikas mukavaa kun on joku jonka kanssa viettää aikaa! Ja viime viikonloppuna mun uusien tuttavuuksien lista vaan kasvoi, kun näin kahta saksalaista ja yhtä itävaltalaista au pairia. Osa asuu vähän Newcastlen ulkopuolella ja ei ihan joka päivä voida nähdä, mutta ehkä ensi viikonloppuna taas!

Arki rullaa mukavasti eteenpäin, vaikka 6:15 aamuherätys ei ihan vieläkään oikein nappaa. Positiivisena puolena aikaisin herääminen tarkoittaa myös sitä, että päivisin on aikaa tehdä vaikka mitä, sillä oon aamulla off jo puoli kahdeksan aikoihin ja työt jatkuu vasta neljän kieppeillä. Tai siis olisi aikaa tehdä vaikka mitä, jos viitsisi jonnekin lähteä. Tänäänkin piti tehdä kävelyreissu Bootsiin, mutta vettä tulee mun makuun ihan liikaa joten ei kiitos.

Kuulumiset on kuitenkin helpompi kertoa kuvien kautta:

Aamuisin kun jään yksin taloon, vedän kumpparit jalkaan ja lähden koiran kanssa ulos. 

Kadut näytti erityisen näteiltä kun tässä vähän aika sitten tuli lunta. Ja onhan ne muutenkin nättejä, miksei Suomessa näytä tältä?

Tältä näyttää mun lenkkimaisemat koiran kanssa aamuisin. Kyseessä siis iso nummialue, joka on jaettu muutamaan osaan. Pienemmällä osalla, joka jatkuu kuvan vasemmalle puolelle, käyn koiran kanssa lenkillä. Isompi osa taas näkyy tuolla tien toisella puolella ja sen läpi pääsee keskustaan!

Tässä siis se isompi nummi, taustalla näkyy mm. futisareena. Tän alueen läpi kestää kävellä n. vartti, mutta koko kävelymatkaan keskustaan menee puolisen tuntia.

Lounaalla hollantikamun eli L kanssa. Jos koskaan meette Marks&Spencerin kahvilapuolelle/tiskille josta voi tilata ruokaa, ottakaa halloumi bun. Voisin syödä niitä joka päivä.

Lisää katukuvia. Tää taitaa olla kävelyltä L:n ja sen hostpojan kanssa. 

Otan aina pallon mukaan lenkeille, koska Scooby ei pysty elään ilman niitä. Mukana kulkee myös sellainen pallonheittoväline, jolla pallo lentää sen verran kauas että pitää vaan toivoo koiran löytävän sen. Joskus näin ei kuitenkaan käy ja esim. toissaviikolla meiltä hukku parikin vihreää palloa. Viime viikolla heittelin Scoobylle pinkkiä palloa ja erään heiton jälkeen se palasi sitten vihreän pallon kanssa, lähti hetkeksi pois ja tuli takaisin pinkin pallon kanssa ja yllä oleva kuva on lopputulos :D Oli ihan mukava yllätys että se vanha pallo löytyi, mutta Scooby ei oikein tiennyt kumpaa olisi halunnut seuraavaksi hakea.

Great North Museum: Hancock. Pieni ja söpö museo, tosin huomasi että on lapsille suunnattu sillä kaikkeen sai koskea ja innossaini menin taputtamaan kuvassa näkyvän norsun takalistoa ja se olikin tyyliin muovista tehty :D Tänne oli ilmainen sisäänpääsy, joten loppupeleissä en siis mitään menettänyt vaikka norsu ei aito ollukaan. 

Mun tokana viikonloppuna päädyin jopa baariin asti, tai siis tollaseen sivistyneempään kuppilaan jossa istuttiin ja jutskailtiin. Tykkään ite enemmän tän tapasista paikoista, bilettäminen ei koskaan oo ollut mun juttu vaikka sitä Suomessa harrastinkin. Ja hostisän vakikysymys iltaisin on että oonko lähössä bilettään kun raahaudun alakertaan dinnerille yökkäreissä :D

Tämä biisi on erittäin mainio ja ollutkin toistolla jo melkein liian monta päivää.

:-)

Katsoin äsken telkkaria omassa huoneessa (ylin eli 3. kerros) ja jalassa kotipöksyt. Ovikello soi, arvasin että postimies se siellä odottelee ja hyppäsin sängystä pois, nappasin farkut ja vaihdoin ne kirjaimellisesti lennossa portaissa ja hypin portaat alas yks jalka puntissa ja toinen vielä ulkona. Tömistelin mahdollisimman kovaa että posteljooni tietää että joku kotona eikä lähde pakoon. En suostu (vielä) ottamaan sitä riskiä että avaan oven höntsyissä ja takana olisikin joku hottis nuori brittipostimies. Tällä kertaa siellä oli kyllä taas vähän vanhempi mies, mutta mitäpä pienistä. Btw, en voi olla ainoo kenen allekirjotus siinä niiden masiinassa näyttää aina ihan pelkältä sotkulta? No, sainpahan farkut vaihdettua sillä kohta kävelen meidän naapuruston high streetille ja piipahdan Bootsissa, sillä täällä kädet ja huulet tuntuu kuivuvan 100x nopeammin kuin Suomessa. Tarvisin myös jotain tähän nuhaan joka mulla on ollut jo kohta tän koko ensimmäisen viikon.

Toissapäivänä tapasin kahvin merkeissä yhtä hollantilaista au pairia, joka on ollut täällä syyskuusta lähtien ja asuu melkein samalla kadulla. Vaikutti ihan mukavalta ja eilen nähtiin uudestaan, tällä kertaa hän näytti miten bussi toimii ja kierrettiin vähän keskustassa! Piti nähdä samalla myös yhtä saksalaista au pairia mutta hän ei ikinä saapunut paikalla, vaikka sanoi olevansa matkalla. No, lauantaina mennään kuulemma jollain isommalla auppariporukalla leffaan joten ehkäpä silloin sitten.
Eilen bussissa takaisin päin tullessa saatiin vähän actionia elämään, kun bussi yhtäkkiä löi jarrut pohjaan ja yksi naikkonen lensi hienossa kaaressa käytävälle. Siinä kuski sitten huuteli että onko kaikki okei, saiko joku rekkarin, koska kuulemma joku auto oli kaahannut suoraan punaisia päin bussin eteen. Kuski ehti soittaa poliiseillekin jotka lähti jo sen auton peräänja otti se parin matkustajan numerot sun muut ylös jotta ne voi todistaa kuskin puolesta! Ja mun vieressä istuva mies kyseli koko matkan että mahdunko varmasti istumaan kun hänen pieni salkkunsa oli ehkä sentin mun puolella :-D Selvittiin kuitenkin kotiin ja nyt osaan sitten yksinkin mennä keskustaan asti, jee.

Nyt suuntana on kuitenkin Boots, toivottavasti en eksy matkalla vaikka sinne kävelyohjeet on kirjaimellisesti vain että talolta vasemmalle ja sitten oikealle ja kävelen suoraan ja oon perillä. :-D

alive and well

Englanissa ollaan, täällä on ihanaa ja työt ei tunnu töiltä.

Saavuin tänne lauantai-iltana monen mutkan kautta, sillä molemmat mun lennoista oli myöhässä. Ensin ei päästy Helsingissä ilmaan kovan tuulen takia ja jouduttiin istumaan koneessa tunti. Päästiin kuitenkin sitten lähtemään, mutta vähän ennen Lontoota jouduttiin kiertelemään ilmassa ympyrää kun ei saatu laskeutumislupaa kun taas tuuli ja kovaa. Laskeuduttiin lopulta pari tuntia myöhässä, mutta onneksi mulla oli muutenkin 7h aikaa vaihtaa konetta, niin ei haitannut ollenkaan. Lontoosta lennon Newcastleen piti lähteä 15:50, mutta joskus kahden maissa sen tilalle ilmestyi teksti "Delayed to 17:15." Samaan aikaan ilmestyi sama teksti melkein jokaisen lennon kohdalle ja neljä lentoa peruttiin kokonaan. Ainoat lennot mitkä lähti ajallaan oli Amerikan suuntaan meneviä ja olisin mielelläni hypännyt siihen San Franciscoon menevään..

Päästiin kuitenkin sitten viiden maissa lähtemään ja kuudelta olin jo Newcastlessa, mutta mun laukku tuli melkein viimesten joukossa joten siinä meni hetki aikaa. Koko perhe oli vastassa ja tänne uuteen kotiin päästyä sain pikakierroksen talosta ja uuden bestiksen näiden Scoobysta eli Scoobs, Scooby Doobs, Scooby Doo Doo.. Ihana otus ja melkein samaa rotua oman koiran kanssa mikä on ihan mahtavaa!

Tuun hyvin toimeen kaikkien kanssa, eli konkkaronkkaan kuuluu siis hostäiti S ja hostisä L, tytöt I 5v ja E 10v ja pojat W 7v ja O 11v. Mulle tarjotaan koko ajan viiniä, mutta useimmiten oon kuitenkin kieltäytynyt kun ei ihan kuulu mun lempparijuomiin.

Mulla on niin vähän töitä täällä, että tuntuu ihan hullulta verrattuna Pariisin työtaakkaan. Täällä herään aamulla vähän ennen puol 7, laitan murot ja kulhot pöytään ja kerään ne sitten pois. Sitten katon että kaikki saa vaatteet päälle, jonka jälkeen vanhemmat vie lapset kouluun ja mä oon off siihen asti, kun lapset tulee koulusta eli mun ei edes tarvii hakea niitä?! Aamusin vien sitten kanssa koiran lenkille, mutta se ei haittaa ollenkaan. Täällä käy siivooja, eli se ei kuulu kuulemma mun hommiin. Tänään silitin muutaman hassun paidan ja housut ja nyt sain kuulla että no ei sun nyt niitä kaikkia olis tarvinnu silittää, kyllä me itekin! Mulle tehdään ruoka nenän eteen, tarjotaan kaikkea koko ajan ja kysytään että enkö varmasti halua sitä viiniä, tai kaljaa, tai lisää teetä..

Kuvia laitan sitten myöhemmin kunhan saan raahattua kameran jonnekin mukaan! Mutta siis tiivistettynä täällä on ihanaa, Pariisi häviää kyllä Newcastlelle 10-0.

update

Suomessa oltu nyt pari viikkoa ja lähtö Englantiin on kirjaimellisesti ihan just kohta. Sain muutaman lisäpäivän Suomessa löhöilyä varten, sillä lähtöpäivä siirtyi lauantaille keskiviikon sijasta, koska katselemani lennon hinta tuplaantui. Onneksi tämä sopi tulevalle hostperheelle paremmin kuin hyvin, sillä nyt kaikki pääsevät sitten kentälle vastaan :)

Ihan hullua, että lauantaina oon Englannissa. Mun lento lähtee Helsingistä Lontooseen aamulla kello 7:45, eli saan jo yöllä lähteä täältä Tampereelta raahautuun kentälle. Heathrowlla mun pitää tappaa aikaa melkein 7 tuntia, jonka jälkeen lentelen sitten Newcastleen. Perheen tapaaminen jännittää tietysti vähän, mutta oon kuullut vaan hyvää niistä niiden edelliseltä au pairilta, joka totesikin että oon onnekas kun pääsen niiden luo asumaan :-) Eikä kyllä tunnu yhtään, että olisin menossa töihin. Kysyin edelliseltä au pairilta millaisia sen päivät yleensä oli, ja kuulemma auttaa vain aamuisin aamupalapöydässä, vie vähän koiraa ulos ja kun lapset tulee koulusta niin viettää aikaa niiden kanssa?! Toki todellisuus voi olla aivan eri, mutta jos vertaa tulevaa työmäärää siihen mitä mulla Pariisissa oli niin sehän on sama kuin olisin lomalla!

Blogia en hirveästi Pariisista päivitellyt, taisin kirjoittaa huimat 2 postausta. Syyksi voisin sanoa sen, että ihan siitä asti kun sain tietää pääseväni au pairiksi Englantiin, on pääpaino kaikessa ollut juuri siinä Englannissa. Pariisi oli vaan välietappi ja sen huomasin jo siitä kun kamerakin jäi hyllyyn pölyttymään suurimmaksi osaksi aikaa. :-D

 Eli Englanti täältä tullaan, toivottavasti oot kiva!