body clock is in the clouds so often guess it's high time

Kolmas viikko on lähtenyt hyvin käyntiin, vaikka viime viikolta alkaen osa lapsista onkin ollut ihan joka päivä pahalla päällä ja se on näkynyt koko talon ilmapiirissä, varsinkin meidän aikuisten ja vanhimman pojan ilmeet on luokkaa shut the fuck up. Tietokoneet sun muut oli osan viikonloppua kiellossa ja sama toistuu nyt ensi viikonloppunakin, koska kiukkuilu jatkui tämän viikon puolellekin. Viimeksi tänään aamulla vanhin tyttö (10v) itkuhuusi naurettavan pitkään, koska en laittanut hiuksia samalla lailla kuin hänen äitinsä. Mainittakoon vielä, että aiemmin aamulla ei halunnut mitään hiuksiin, sitten 5 minuuttia ennen lähtöä halusikin saparot, ne tehtyäni hän halusikin ne eri kohtaan päätä, sitten vaihdettiinkiin jo ponnariin ja sekin oli mukamas ihan väärin. Pliis, kertokaa, kuinka monta eri tapaa on laittaa ponnari?

Hollantikamua oon nähnyt nyt jo useampaan otteeseen ja ollaan käyty mm. shoppailemassa, museolla, kahvilla x100, leffassa, kävelyllä.. Lista jatkuu vaan ja on kyllä aikas mukavaa kun on joku jonka kanssa viettää aikaa! Ja viime viikonloppuna mun uusien tuttavuuksien lista vaan kasvoi, kun näin kahta saksalaista ja yhtä itävaltalaista au pairia. Osa asuu vähän Newcastlen ulkopuolella ja ei ihan joka päivä voida nähdä, mutta ehkä ensi viikonloppuna taas!

Arki rullaa mukavasti eteenpäin, vaikka 6:15 aamuherätys ei ihan vieläkään oikein nappaa. Positiivisena puolena aikaisin herääminen tarkoittaa myös sitä, että päivisin on aikaa tehdä vaikka mitä, sillä oon aamulla off jo puoli kahdeksan aikoihin ja työt jatkuu vasta neljän kieppeillä. Tai siis olisi aikaa tehdä vaikka mitä, jos viitsisi jonnekin lähteä. Tänäänkin piti tehdä kävelyreissu Bootsiin, mutta vettä tulee mun makuun ihan liikaa joten ei kiitos.

Kuulumiset on kuitenkin helpompi kertoa kuvien kautta:

Aamuisin kun jään yksin taloon, vedän kumpparit jalkaan ja lähden koiran kanssa ulos. 

Kadut näytti erityisen näteiltä kun tässä vähän aika sitten tuli lunta. Ja onhan ne muutenkin nättejä, miksei Suomessa näytä tältä?

Tältä näyttää mun lenkkimaisemat koiran kanssa aamuisin. Kyseessä siis iso nummialue, joka on jaettu muutamaan osaan. Pienemmällä osalla, joka jatkuu kuvan vasemmalle puolelle, käyn koiran kanssa lenkillä. Isompi osa taas näkyy tuolla tien toisella puolella ja sen läpi pääsee keskustaan!

Tässä siis se isompi nummi, taustalla näkyy mm. futisareena. Tän alueen läpi kestää kävellä n. vartti, mutta koko kävelymatkaan keskustaan menee puolisen tuntia.

Lounaalla hollantikamun eli L kanssa. Jos koskaan meette Marks&Spencerin kahvilapuolelle/tiskille josta voi tilata ruokaa, ottakaa halloumi bun. Voisin syödä niitä joka päivä.

Lisää katukuvia. Tää taitaa olla kävelyltä L:n ja sen hostpojan kanssa. 

Otan aina pallon mukaan lenkeille, koska Scooby ei pysty elään ilman niitä. Mukana kulkee myös sellainen pallonheittoväline, jolla pallo lentää sen verran kauas että pitää vaan toivoo koiran löytävän sen. Joskus näin ei kuitenkaan käy ja esim. toissaviikolla meiltä hukku parikin vihreää palloa. Viime viikolla heittelin Scoobylle pinkkiä palloa ja erään heiton jälkeen se palasi sitten vihreän pallon kanssa, lähti hetkeksi pois ja tuli takaisin pinkin pallon kanssa ja yllä oleva kuva on lopputulos :D Oli ihan mukava yllätys että se vanha pallo löytyi, mutta Scooby ei oikein tiennyt kumpaa olisi halunnut seuraavaksi hakea.

Great North Museum: Hancock. Pieni ja söpö museo, tosin huomasi että on lapsille suunnattu sillä kaikkeen sai koskea ja innossaini menin taputtamaan kuvassa näkyvän norsun takalistoa ja se olikin tyyliin muovista tehty :D Tänne oli ilmainen sisäänpääsy, joten loppupeleissä en siis mitään menettänyt vaikka norsu ei aito ollukaan. 

Mun tokana viikonloppuna päädyin jopa baariin asti, tai siis tollaseen sivistyneempään kuppilaan jossa istuttiin ja jutskailtiin. Tykkään ite enemmän tän tapasista paikoista, bilettäminen ei koskaan oo ollut mun juttu vaikka sitä Suomessa harrastinkin. Ja hostisän vakikysymys iltaisin on että oonko lähössä bilettään kun raahaudun alakertaan dinnerille yökkäreissä :D

Tämä biisi on erittäin mainio ja ollutkin toistolla jo melkein liian monta päivää.

:-)

Katsoin äsken telkkaria omassa huoneessa (ylin eli 3. kerros) ja jalassa kotipöksyt. Ovikello soi, arvasin että postimies se siellä odottelee ja hyppäsin sängystä pois, nappasin farkut ja vaihdoin ne kirjaimellisesti lennossa portaissa ja hypin portaat alas yks jalka puntissa ja toinen vielä ulkona. Tömistelin mahdollisimman kovaa että posteljooni tietää että joku kotona eikä lähde pakoon. En suostu (vielä) ottamaan sitä riskiä että avaan oven höntsyissä ja takana olisikin joku hottis nuori brittipostimies. Tällä kertaa siellä oli kyllä taas vähän vanhempi mies, mutta mitäpä pienistä. Btw, en voi olla ainoo kenen allekirjotus siinä niiden masiinassa näyttää aina ihan pelkältä sotkulta? No, sainpahan farkut vaihdettua sillä kohta kävelen meidän naapuruston high streetille ja piipahdan Bootsissa, sillä täällä kädet ja huulet tuntuu kuivuvan 100x nopeammin kuin Suomessa. Tarvisin myös jotain tähän nuhaan joka mulla on ollut jo kohta tän koko ensimmäisen viikon.

Toissapäivänä tapasin kahvin merkeissä yhtä hollantilaista au pairia, joka on ollut täällä syyskuusta lähtien ja asuu melkein samalla kadulla. Vaikutti ihan mukavalta ja eilen nähtiin uudestaan, tällä kertaa hän näytti miten bussi toimii ja kierrettiin vähän keskustassa! Piti nähdä samalla myös yhtä saksalaista au pairia mutta hän ei ikinä saapunut paikalla, vaikka sanoi olevansa matkalla. No, lauantaina mennään kuulemma jollain isommalla auppariporukalla leffaan joten ehkäpä silloin sitten.
Eilen bussissa takaisin päin tullessa saatiin vähän actionia elämään, kun bussi yhtäkkiä löi jarrut pohjaan ja yksi naikkonen lensi hienossa kaaressa käytävälle. Siinä kuski sitten huuteli että onko kaikki okei, saiko joku rekkarin, koska kuulemma joku auto oli kaahannut suoraan punaisia päin bussin eteen. Kuski ehti soittaa poliiseillekin jotka lähti jo sen auton peräänja otti se parin matkustajan numerot sun muut ylös jotta ne voi todistaa kuskin puolesta! Ja mun vieressä istuva mies kyseli koko matkan että mahdunko varmasti istumaan kun hänen pieni salkkunsa oli ehkä sentin mun puolella :-D Selvittiin kuitenkin kotiin ja nyt osaan sitten yksinkin mennä keskustaan asti, jee.

Nyt suuntana on kuitenkin Boots, toivottavasti en eksy matkalla vaikka sinne kävelyohjeet on kirjaimellisesti vain että talolta vasemmalle ja sitten oikealle ja kävelen suoraan ja oon perillä. :-D

alive and well

Englanissa ollaan, täällä on ihanaa ja työt ei tunnu töiltä.

Saavuin tänne lauantai-iltana monen mutkan kautta, sillä molemmat mun lennoista oli myöhässä. Ensin ei päästy Helsingissä ilmaan kovan tuulen takia ja jouduttiin istumaan koneessa tunti. Päästiin kuitenkin sitten lähtemään, mutta vähän ennen Lontoota jouduttiin kiertelemään ilmassa ympyrää kun ei saatu laskeutumislupaa kun taas tuuli ja kovaa. Laskeuduttiin lopulta pari tuntia myöhässä, mutta onneksi mulla oli muutenkin 7h aikaa vaihtaa konetta, niin ei haitannut ollenkaan. Lontoosta lennon Newcastleen piti lähteä 15:50, mutta joskus kahden maissa sen tilalle ilmestyi teksti "Delayed to 17:15." Samaan aikaan ilmestyi sama teksti melkein jokaisen lennon kohdalle ja neljä lentoa peruttiin kokonaan. Ainoat lennot mitkä lähti ajallaan oli Amerikan suuntaan meneviä ja olisin mielelläni hypännyt siihen San Franciscoon menevään..

Päästiin kuitenkin sitten viiden maissa lähtemään ja kuudelta olin jo Newcastlessa, mutta mun laukku tuli melkein viimesten joukossa joten siinä meni hetki aikaa. Koko perhe oli vastassa ja tänne uuteen kotiin päästyä sain pikakierroksen talosta ja uuden bestiksen näiden Scoobysta eli Scoobs, Scooby Doobs, Scooby Doo Doo.. Ihana otus ja melkein samaa rotua oman koiran kanssa mikä on ihan mahtavaa!

Tuun hyvin toimeen kaikkien kanssa, eli konkkaronkkaan kuuluu siis hostäiti S ja hostisä L, tytöt I 5v ja E 10v ja pojat W 7v ja O 11v. Mulle tarjotaan koko ajan viiniä, mutta useimmiten oon kuitenkin kieltäytynyt kun ei ihan kuulu mun lempparijuomiin.

Mulla on niin vähän töitä täällä, että tuntuu ihan hullulta verrattuna Pariisin työtaakkaan. Täällä herään aamulla vähän ennen puol 7, laitan murot ja kulhot pöytään ja kerään ne sitten pois. Sitten katon että kaikki saa vaatteet päälle, jonka jälkeen vanhemmat vie lapset kouluun ja mä oon off siihen asti, kun lapset tulee koulusta eli mun ei edes tarvii hakea niitä?! Aamusin vien sitten kanssa koiran lenkille, mutta se ei haittaa ollenkaan. Täällä käy siivooja, eli se ei kuulu kuulemma mun hommiin. Tänään silitin muutaman hassun paidan ja housut ja nyt sain kuulla että no ei sun nyt niitä kaikkia olis tarvinnu silittää, kyllä me itekin! Mulle tehdään ruoka nenän eteen, tarjotaan kaikkea koko ajan ja kysytään että enkö varmasti halua sitä viiniä, tai kaljaa, tai lisää teetä..

Kuvia laitan sitten myöhemmin kunhan saan raahattua kameran jonnekin mukaan! Mutta siis tiivistettynä täällä on ihanaa, Pariisi häviää kyllä Newcastlelle 10-0.

update

Suomessa oltu nyt pari viikkoa ja lähtö Englantiin on kirjaimellisesti ihan just kohta. Sain muutaman lisäpäivän Suomessa löhöilyä varten, sillä lähtöpäivä siirtyi lauantaille keskiviikon sijasta, koska katselemani lennon hinta tuplaantui. Onneksi tämä sopi tulevalle hostperheelle paremmin kuin hyvin, sillä nyt kaikki pääsevät sitten kentälle vastaan :)

Ihan hullua, että lauantaina oon Englannissa. Mun lento lähtee Helsingistä Lontooseen aamulla kello 7:45, eli saan jo yöllä lähteä täältä Tampereelta raahautuun kentälle. Heathrowlla mun pitää tappaa aikaa melkein 7 tuntia, jonka jälkeen lentelen sitten Newcastleen. Perheen tapaaminen jännittää tietysti vähän, mutta oon kuullut vaan hyvää niistä niiden edelliseltä au pairilta, joka totesikin että oon onnekas kun pääsen niiden luo asumaan :-) Eikä kyllä tunnu yhtään, että olisin menossa töihin. Kysyin edelliseltä au pairilta millaisia sen päivät yleensä oli, ja kuulemma auttaa vain aamuisin aamupalapöydässä, vie vähän koiraa ulos ja kun lapset tulee koulusta niin viettää aikaa niiden kanssa?! Toki todellisuus voi olla aivan eri, mutta jos vertaa tulevaa työmäärää siihen mitä mulla Pariisissa oli niin sehän on sama kuin olisin lomalla!

Blogia en hirveästi Pariisista päivitellyt, taisin kirjoittaa huimat 2 postausta. Syyksi voisin sanoa sen, että ihan siitä asti kun sain tietää pääseväni au pairiksi Englantiin, on pääpaino kaikessa ollut juuri siinä Englannissa. Pariisi oli vaan välietappi ja sen huomasin jo siitä kun kamerakin jäi hyllyyn pölyttymään suurimmaksi osaksi aikaa. :-D

 Eli Englanti täältä tullaan, toivottavasti oot kiva!