meillä on koti

Tai no, ei sitä varmaan kodiksi voi vielä kutsua. Meidän makkareissa on sängyt ja työpyödät. Ja kattolamput. Ostoslistalta löytyy verhot, matot, tuolit ja pöytälamput. Ei se vielä varmaan hetkeen näytä tai tunnu kodilta, mutta ainakin meillä on nyt virallisesti osoite Lontoossa!

Mun ja Tuomaksen tavoitteenahan oli löytää kämppä viikossa, eli sinä aikana kun asutaan hostellissa. Stressilevelit oli viime viikolla huipussaan kun etsittiin päivät pitkät ilmoituksia netistä ja sitten soiteltiin näyttöjä. Tuntui, että kaikki oli joko a) vuokrattu jo b) "sorry, no students" tai c) tarvittiin brittiläinen takaaja, jollaista meillä ei ole. No, saatiin yks näyttö sovittua kahden makkarin asuntoon viime viikon perjantaille Walthamstow-nimiseen paikkaan Itä-Lontoossa. Paikalle kun päästiin niin ensinnäkään välittäjillä ei tuntunut olevan mitään hajua alueesta tai asunnostakaan. Sisällä kämpän nykyinen vuokralainen röhnötti sohvalla jalat levällään. Ja siellä haisi home. Ainoa hyvä asia oli vieressä oleva jätti-Tesco. Näin jälkikäteen ihmettelen että miks me edes mentiin sinne kun sieltä kesti 40 minuuttia meidän kouluille?! :D No, tyhmä oppii!

Lauantaina, kuten kaikkina edellisinäkin aamuina, hyökättiin heti sängystä koneille ja selaamaan uusia ilmoituksia. Tehokkuus oli tärkeää, koska hostellin wifi maksoi punnan tunnilta ja respasta sai aina uudet tunnusluvut. Huomattiin sitten samana päivänä tulleista ilmoituksista neljän makkarin opiskelijakämppä, jonka pystyi kuitenkin vuokraamaan huoneittain. Sijainti oli Lontoon mittapuilla lähes täydellinen, lähin asema ihan Zone 1 ja 2 rajalla ja matkaa meidän kouluihin 15 ja 25 min! Näyttö oli illemmalla, joten eikun tekstaria menemään ja saatiin kämpän osoite. Mentiin vähän riskillä paikan päälle, koska ilmoituksessa ei näkynyt kuin makuuhuoneiden kuvat eli ei mitään hajua miltä esim. keittiö näyttäis.. Asunnolla meitä odotti maailman mukavin välittäjä eikä keittiökään näyttänyt hassummalta! Meidän yllätykseksi asunto oli kahdessa kerroksessa, mikä oli ainakin itelle positiivinen juttu. Alakerrasta löytyi keittiö, isoin makkari eli entinen olohuone sekä parveke. Yläkerrassa oli kylppäri ja vessa, kaks double roomia eli ne mistä mä ja Tuomas oltiin kiinnostuneita ja sitten yks pienempi huone. Kaikissa huoneissa oli laminaattilattiat mikä näin suomalaisella oli melkeinpä ihan must :D

Muhun asunto kolahti melkein heti ja oli tosi hyvä fiilis, varsinkin kun välittäjä tiesi tosi hyvin alueesta ja asunnostakin. Tuomas tarvi hetken miettimisaikaa ja mentiinkin kävelylle naapurustoon ja lopulta hoputin meidät takas kämpille, koska olin varma että joku nappaa ne huoneet ennen meitä.. No, huoneet oli (tietysti) vielä vapaina koska oltiin oltu poissa ehkä 20min ja lähdettiinkin siitä toimistolle tekemään ns. varaussopparit. Tää kyseinen toimisto oli tosi joustava takaajien suhteen, heille kelpas ulkomaalainenkin takaaja kunhan pystyttiin todistaan että on varaa aina maksaa vuokra. Keräiltiin sitten eilen illalla raivolla kaiken maailman tiliotteita ja Kelan lappuja, ja onneks ne kelpas!

Eilen käytiin sitten allekirjoittamassa ne "kunnon" sopparit, maksettiin takuuvuokrat sun muut ja saatiin avaimet käteen! Näin myös vilaukselta meidän toisen tulevan kämppiksen, ihan mukavalta vaikutti. Toivon salaa että viimeisen huoneen vuokrais joku tyttö koska muuten tuun asumaan kolmen jätkän kanssa.. :D

Tässä kumminkin mun huone, johon olis tarkoitus muuttaa tän ja huomisen aikana!

sisäpiireistä

Olin kirjoittamassa kuukausipostausta, mutta Facebook ilmoitti että mut oli lisätty uuteen auppariryhmään, josta löytyikin mun paras kamu täältä eli hollanti-L ja kaikki muutkin au pairit joita olen tavannut. Yksi näistä oli kirjoittanut sinne, että hänet ja muutama muu oli poistettu tästä toisesta ryhmästä jossa myös minä olin ollut, mutta deletointinappula oli näköjään osunut myös oman pärstän kohdalle. Tämä vähän ihmetytti, sillä en ollut sinne ikinä mitään kirjoittanut, seuraillut vaan mitä muut oli ehdotellut. En tosin myöskään reagoinut mihinkään, se vaan ei ole mun tapaista, tiedä häntä. Olisi tuntunut tyhmältä vastata jokaiseen viikonloppuehdotukseen että sori, on jo muuta menoa tai ei kiitos. Sivustaseuraajan silmin kuitenkin huimasin jo melkein heti ryhmään liittyessäni että sitä ylläpitää tietty joukko tyttöjä, joilla on jo omat juttunsa ja menonsa. He myös korostivat kovaan ääneen kuinka on tyhmää hengata samasta maasta tulleiden kanssa (vaikka heistä ainakin kaksi oli ranskalaisia..) ja pitäisi hakeutua vain ja ainostaan englantilaisten seuraan. Heitä myös närkästytti kovin jos ei vastattu edes "ei" heidän ehdotteluihin.

Loppupeleissä sain heistä jotenkin niin negatiivisen fiiliksen että sivuutin ryhmän kokonaan, mutta totta kai otin vähän itseeni kun mut siitä ryhmästä poistettiin, ehkä sieltä joskus olisi joku jotain mukavaakin ehdotellut. Toki olisin deletoimisen ymmärtänyt jos olisin siellä jotain häiriköinyt, mutta kun en niin tehnyt. Ja osa tytöistä oli kuulemma poistettu vain sen takia että ryhmän pääjehu ei heistä välittänyt.

No, nyt on meillä sitten oma ryhmä kivojen tyttöjen kesken. Hämmästyttää vaan sen toisen ryhmän käytös, porukka kuitenkin siitä sisäpiiriryhmästä 21+ ja meninki noinkin lapsellista. Ootteko muut huomanneet mitään tällästä? Löytyykö teiltä au pairien kesken omia ryhmiä vai hengataanko milloin kenenkin kanssa?

update

Suomessa oltu nyt pari viikkoa ja lähtö Englantiin on kirjaimellisesti ihan just kohta. Sain muutaman lisäpäivän Suomessa löhöilyä varten, sillä lähtöpäivä siirtyi lauantaille keskiviikon sijasta, koska katselemani lennon hinta tuplaantui. Onneksi tämä sopi tulevalle hostperheelle paremmin kuin hyvin, sillä nyt kaikki pääsevät sitten kentälle vastaan :)

Ihan hullua, että lauantaina oon Englannissa. Mun lento lähtee Helsingistä Lontooseen aamulla kello 7:45, eli saan jo yöllä lähteä täältä Tampereelta raahautuun kentälle. Heathrowlla mun pitää tappaa aikaa melkein 7 tuntia, jonka jälkeen lentelen sitten Newcastleen. Perheen tapaaminen jännittää tietysti vähän, mutta oon kuullut vaan hyvää niistä niiden edelliseltä au pairilta, joka totesikin että oon onnekas kun pääsen niiden luo asumaan :-) Eikä kyllä tunnu yhtään, että olisin menossa töihin. Kysyin edelliseltä au pairilta millaisia sen päivät yleensä oli, ja kuulemma auttaa vain aamuisin aamupalapöydässä, vie vähän koiraa ulos ja kun lapset tulee koulusta niin viettää aikaa niiden kanssa?! Toki todellisuus voi olla aivan eri, mutta jos vertaa tulevaa työmäärää siihen mitä mulla Pariisissa oli niin sehän on sama kuin olisin lomalla!

Blogia en hirveästi Pariisista päivitellyt, taisin kirjoittaa huimat 2 postausta. Syyksi voisin sanoa sen, että ihan siitä asti kun sain tietää pääseväni au pairiksi Englantiin, on pääpaino kaikessa ollut juuri siinä Englannissa. Pariisi oli vaan välietappi ja sen huomasin jo siitä kun kamerakin jäi hyllyyn pölyttymään suurimmaksi osaksi aikaa. :-D

 Eli Englanti täältä tullaan, toivottavasti oot kiva!

12 tuntia pariisiin

12 tunnin päästä olen Pariisissa, tai, luultavasti myöhemmin, kiitos ilmatilauudistusten.

Pikapäivitystä parista viime päivästä, oli meinaan sen verran hullua meininkiä että huh huh.

Keskiviikkoaamuna neljältä lähdettiin kaverin kanssa ajamaan Helsinkiin ja yhdeksältä Ruotsin aikaa laskeuduttiin Tukholmaan. Illalla mentiin kattomaan Ed Sheerania, pakko sanoa että IHAN HELVETIN LOISTAVA.  Yhden miehen show ja silti parempi kun mikään missä oon ollu (sori 1D).

Edin keikan jälkeen olin ollut hereillä melkein 40 tuntia ja olokin oli kiitettävästi sen mukainen. Kahdeksan tunnin unilla kuitenkin uuteen aamuun, päivä "shoppailtiin" eli suomeksi sanottuna löysin yhden paidan niinkin spesiaalista paikasta kuin Lindex, mutta hei, oli alennuksessa joten pakko ostaa. Syötiin myös buffetöverit kiinalaisessa ja kirjaimellisesti kierittiin sieltä ulos.

Helsinkiin saavuin muutama tunti eli puoli yhdentoista aikoihin. Nyt isällä yön yli ja aamulla erittäin  pirteänä aamukahdeksalta taksilla kohti Helsinki-Vantaata, koska mikään ei ole parempaa kuin lentää kolme kertaa kolmen päivän sisällä. 

Mutta tiivistettynä Tukholman reissu oli sen arvoinen ja jos vain on suinkin mahdollisuus nähdä ihanaihanaihana Ed Sheeran livenä niin menkää! Parhaat pari tuntia ikinä, ja vaikka eka olinkin hieman epäileväinen istumapaikoista (nimim. aina kenttäpaikoilla ollut), niin yllätyin kyllä positiivisesti! Oli niiiin mahtavaa kun ei tarvinnut jonottaa sataa tuntia. Oltiin melkein vikoilla riveillä ja sieltä näki ihan tarpeeksi hyvin. Tuli kyllä mahtava fiilis kun näki ne kaikki muut ihmiset sieltä ylhäältä, parasta oli kuitenkin ehkä kameran taskulampulla areenan toiselle puolelle heiluttelu, aina sieltä joku väläytteli takaisin.

Mä tässä kiroon, kun Edin Pariisin pienempi keikka on loppuunmyyty. Muuten olisin juossut sinne pää kolmantena jalkana setelit kädessä heiluen.